Mahdollisia syitä ja tekosyitä projektista laistamiseksi tulee tyrkylle jatkuvalla syötöllä. Ihan kuin maailmankaikkeus (tai joku vastaava taho) haluaisi koetella sitoutumistani heti näin alkuun. Mutta monen muun vikani ohella olen myös huono periksiantamisessa ja sitä voin harjoitella jossain muussa yhteydessä.

Silmistä ja näkemisestä tuli eilen yllättäen ajankohtainen aihe itselleni. Kunnolla näkeminen on välttämätöntä monessa pienessä jokapäiväisessä puuhassa, isommista puhumattakaan. Siitä puhe, mistä puute, joten yhdeksäs sivu täyttyi silmillä:

Ja ei, en ole kirjaimellisesti pudottanut tai menettänyt silmiäni, mutta muuten rajoitetulla näkökyvyllä mennään nyt ilmeisesti jotain päiviä. Mutta silti mennään, en ole vielä valmis perääntymään.