Eilisestä sivusta tuli väreiltään varsin hempeä, mikä ei ole kovin tyypillistä minulle. Teksi sitten onkin ihan muuta kuin hempeilyä.. Ja tässä tapauksessa teksti oli ennen muita juttuja, joten ehkä halusin pehmentää sitä alitajuisesti tai jotain, kun tuollaiset värit siihen väkisin halusi tulla.

Tämä sivu ei sitten millään halunnut muuttua digitaaliseen muotoon. Skanneri ei tykännyt napista eikä väreistä ja kameralla kuvaaminen tällaisessa hämärässä tärisevin käsin on aika epätoivoista. Kameran kuva on kuitenkin parempi noista kahdesta tällä kertaa, vaikka siinäkin moni asia hukkuu näköjään. Selittelyn makua? Ehkä, mutta itse sivuun livenä olen melkein tyytyväinen. Melkoisia rävellyksiähän nämä tähän astiset on kaikki olleet, mutta yksi kynnys, jonka ylittämistä on tarkoitus harjoitella, on nimenomaan noiden vähemmän hyvienkin töiden näyttäminen. Tiukkaa tekee, mutta tässä siis viides sivu:

Oranssilla lukee:

En usko helvettiin.

Joidenkin ihmisten kohdalla

on vain yksi todellinen kuolema.

Ja sitä ennen joka päivä

minulle siedettäväksi.