Vanhojen kirjojen sivut maalattuina akryyli- ja peitevärein ovat muodostuneet lempimateriaalikseni. Olisi minulla vaikka mitä valmiita eri kuvioisia ja rakenteisia papereita, mutta noista itse maalatuista kuitenkin yleensä löytyy se oikea.

Kirjojen papereissa on huimia eroja. Valikointia teen jo kirjoja hankkiessa, kiiltäväsivuiset kirjat jäävät poimimatta mukaan, tunnun pitää olla oikea. Maalaamattomien sivujen sävyissä on isoja eroja, samoin siinä, miten eri paperit maalia imevät. Säilytyksestä ja paperin laadusta riippuu paljon myös se, kuinka paljon käsittelyä sivut kestävät. Useimmat kestävät ryttäilyä ja maalin poispyyhkimistä vaikka kuinka, toiset murenevat pienestäkin käsittelystä. Käyttökelvottomaan sivuun en ole vielä kuitenkaan törmännyt.

Tässä yhdestoista sivu, jonka oranssi lukeutuu erittäin mureneviin papereihin:

Ympyröidyissä teksteissä lukee:

Nyt menemme vapisevin polvin.

Löydätte, jos jätätte.