Meillä on lennellyt parvikaupalla perhosia muutaman päivän, onneksi vain paperilla. Kävimme törsäämässä, ei kun sijoittamassa harkitusti muutamaan uuteen leimasimeen, joten jonkin aikaa mielessä pyörinyt teema tullee näkymään tulevina päivinä sivuissa.

Tässä niistä ensimmäinen, eli yhdeksästoista sivu:

Tämän, niin kuin monen muunkin sivun ja muun tekeleen teksti olisi tuntunut luontevammalta englanniksi kirjoitettuna, mutta koitan pysytellä kauniissa äidinkielessämme. Kyse on tietoisesta valinnasta, mutta valinnassa pysyminen alkaa muistuttaa jo lähinnä jääräpäisyyttä.

Tuntuuko englanti luontevammalta tällaisissa jutuissa koska niitä on nähnyt enemmän englanniksi tehtyinä? Toisaalta äidinkielellä kirjoittaessa teksti tuntuu henkilökohtaisemmalta ja jotenkin paljastavammalta, riippumatta siitä, kuinka henkilökohtaiseksi kirjoittamani viestin koen juuri sillä hetkellä. Vieraalla kielellä olisi helpompi saada etäisyyttä koko teokseen.