päätin harjoitella välillä joustamista ja jätin kuvien tekemisen tauolle. Samalla oli tilaisuus etäämmältä tarkastella koko projektia ja sen tarkoituksia.
Ja yllätyksekseni tulin siihen tulokseen, että olen jo saanut projektilta sen, mitä lähdin hakemaan ja ehkä jopa enemmänkin.
Muttamutta. Jos kerran on päättänyt projektia jatkaa koko vuoden, niin eikö se pitäisi viedä loppuun vaikka hammasta purren? Iso osa minussa olisi kovastikin tällä kannalla, samoin hieman tunsin ulkopuolisia paineita, mutta kun kerran tämä projekti on jo osottautunut loistavaksi harjoitteluvälineeksi, päätin hyödyntää sitä vielä yhteen tehtävään: ajoissa lopettamisen harjoitteluun, jota voisi kutsua myös luovutusharjoitukseksi, jos se ei kuulostaisi niin pahalta.
Niinpä sivu päivässä-projekti on nyt kuopattu. Puolisen vuotta sitä kesti ja suurimmaksi osaksi siitä nautinkin. Päivittäinen maalailu ja muu värkkäys oli varsinkin talven synkkänä aika melkoinen pelastus, siihen tarkoitukseen tulen varmaan käyttämään tällaista työskentelyä jatkossakin.
Nyt kuvia syntyy kuitenkin luontevasti ja ilman pakkoakin. Kynnyksiä tuli ylitettyä ja sisäisiä estoja kumottua urakalla, eikä edes (kovin usein ainakaan) käynyt kipeästi!
Iso kiitos kuuluu kaikille teille sivuja ja tekemistäni kommentoineille ja muuten rohkaiseille ihmisille!
Ja vahvistaahan se, kuten muukin positiivinen palaute.
Jatkossa niin kuvia kuin muitakin puuhiani löytyy tuolta Kuituja ja kuvia- blogista.
Tähän kuvaan on hyvä lopettaa tämä.
]]>
